Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Miika Halosen kotisivut

Maailman synty ja luonnon historia

Selvitys evoluutio- ja luomisteorian taustaoletuksista ja teorioiden mukaisista luonnonhistorian tulkinnoista.

1. Ajattelun lähtökohdat luomis- ja evoluutioteorioissa

Olemmeko peräisin alkuliemestä? Olemmeko Jumalan luomia ja arvokkaita ihmisiä? Mikä on elämän tarkoitus vai onko tarkoitusta ollenkaan? Voimmeko saada varmaa tietoa yhtään mistään? Miten on mahdollista ylipäänsä, että voimme ihastella kaunista maailmaa eliöineen ja ilmiöineen? Onko Jumalaa olemassa? Syntyikö kaikki sattumalta? Tämän kaltaisia kysymyksiä herää nykyisin paljon ihmisten mielissä. Evoluutioteoriaa opetetaan jo alakouluissa ja vain harvat uskaltavat asettaa koko ajatusrakennelmaa kyseenalaiseksi. Meidän on kuitenkin Jumalaan uskovina kristittyinä pakko punnita koko uskomme perustaa, luomista, suhteessa vallalla olevaan käsitykseen evoluutiosta.

Evoluutioteoria rakentuu empiiriseen eli havaintoihin perustuvaan tieteeseen, mikä pyrkii olemaan rationaalista, materiaalista ja mitattavissa olevaa. Tieteessä kaikki yliluonnollinen on jo lähtökohtaisesti suljettu pois ja kaikki yritetään selittää luontaisesti, naturalistisesti. Kristityt uskovat taas ovat perinteisesti ajatelleet, että Jumala on luonut kaiken ja että evoluutio ei ole totuus maailmastamme. On ajateltu, että yliluonnollinen on huomioitava luonnon historian tulkinnassakin. Jos jotain asiaa ei ole osattu selittää, on aina voitu sanoa, että Jumalalle kaikki on mahdollista. Nykyisin vaikuttava Intelligent design –liike kuitenkin korostaa, että luonto ja maailmankaikkeus on täynnä merkkejä älystä ja tarkasta suunnittelusta. Näin uskovat kristityt yhtä lailla kuin ei-kristityt, noeettisesta turmeluksesta kärsivät, voivat yhtä lailla löytää maailmastamme merkkejä älykkäästä suunnittelusta eikä mistään evoluutiosta ja sattumanvaraisuudesta.

Kreationistisessa luomiskäsityksessä on taustalla oletuksina, että on olemassa rakastava ja hyvä Jumala ja että Hän on luonut kaiken tiettyä tarkoitusta varten. Jumalan luomana ihminen on todella arvokas. Hänen tulee elää elämänsä rakastaen Jumalaa ja toisia ihmisiä, koska tehdessään väärin hän rikkoo suhteensa Jumalaan ja toisiin ihmisiin. On olemassa siis oikea ja väärä. Ihminen on kuitenkin langennut syntiin ja siksi joutuu tuhoon, jos ei ota Jumalan Jeesuksessa Kristuksessa valmistamaa pelastusta vastaan elämäänsä.

Evoluutioteorian taustaoletuksia ovat ennen kaikkea kaiken sattumanvaraisuus, tarkoituksettomuus, kehittyminen, kova selviytymistaistelu, raakuus, luonnon epävarmuus ja kaiken turhuus. Evoluution ajatusmallin mukaan ei ole olemassa absoluuttista oikeaa ja väärää, ei ole olemassa Jumalaa, joka voisi olla Tuomarina ja hyvän elämän rajojen säätäjänä. Elämällä ei ole mitään merkitystä, koska me olemme maanpäällä vain jonkin kumman sattuman seurauksena. Pohjimmiltaan olemme vain atomikasoja eikä meillä ole mitään arvoa. Tärkeintä elämässä on itsekkyys ja oman nautinnon hakeminen, mitä väliä muista. Evoluutioteorian ajatusten pitkälle vieminen oikeuttaa itsekkääseen ja toisia hyväksikäyttävään elämäntyyliin – jopa kansanmurhiin. Raamattu-uskollinen, konservatii-vinen ja kreationistinen luomiskäsitys taas johtaa ihmisen rakastamaan lähimmäistään kuten itseään ja rakastamaan hyvää Jumalaa yli kaiken.

2. Evoluutioteoriaan pohjaava luonnon historian tulkinta

Evoluutioteorian mukaan kaikki on saanut alkunsa kauan sitten alkuräjähdyksessä . Sen ajatellaan tapahtuneen 15-25 miljardia vuotta sitten. Meidän maapallomme arvioidaan syntyneen noin 4,6 miljardia vuotta sitten. Ensimmäisen alkeellisen elämänmuodon katsotaan syntyneen maapallolla noin 3,5-4,5 miljardia vuotta sitten. Alkumaapallon ajatellaan olleen kuuma ja kostea, vulkaanisesti erittäin aktiivinen elämälle kelvoton paikka. Sitten hiljalleen oletetaan olosuhteiden tasaantuneen ja vulkaanisen toiminnan rauhoittuneen. Aikojen kuluessa olisi alkuliemessä, alkutomussa tai jossain muussa elottomassa aineessa syntynyt itsestään käsittämättömän monien sattumien tuloksena elävä solu. Siitä tai niistä alkusoluista, jotka muistuttivat bakteereja tai olivat juuri niitä, olisi kaikki elämä lähtöisin.

Kambrikaudella 570-505 miljoona vuotta sitten kehittyi merissä ensimmäisiä äyriäisten esimuotoja, joilla oli kova ulkokuori (Benton, Michael 1995). Samoihin aikoihin syntyivät ensimmäiset sellaiset kalat, joilla ei ollut leukoja vaan jotka vain imivät ravintonsa liejusta. Leualliset kalat ilmaantuivat vasta devonikauteen mennessä. Devoni- ja kivihiilikausien aikana jotkin kalat siirtyivät maalle ja niistä kehittyi ensimmäisiä sammakkoeläimiä. Maapallon ilmasto alkoi muuttua kuivemmaksi ja kuumemmaksi ja sammakkoeläimistä kehittyi paremmin tilanteeseen sopeutuneita matelijoita. Niitä alkoi olla olemassa viimeistään permikaudella. Permikausi loppui kuitenkin jokin asteiseen suureen katastrofiin, jonka seurauksena suurin osa elämänmuodoista tuhoutui.

Mesotsooisella kaudella dinosaurukset ilmaantuivat mukaan elämän taisteluareenalle. Hirmuliskot sopeutuivat hyvin muuttuneisiin olosuhteisiin ja saivat koko maapallon hallintaansa. Saman kauden loppupuolella kehittyivät ensimmäiset nisäkkäät ja linnutkin. Liitukaudella tapahtui kehitystä myös kasvimaailmassa: ensimmäiset kukkakasvit ilmestyivät. Maailma alkoi olla taas monipuolinen elämänmuodoiltaan, vaikkakin nimenomaan hirmuliskot olivat vallalla. Mesotsooinen kausi päättyi noin 65 miljoonaa vuotta sitten suureen katastrofiin, joka tuhosi mm. hirmuliskot, lentoliskot, kalaliskot ja joutsenliskot sukupuuttoon. Näin avautui nisäkkäille ja linnuille mahdollisuus vallata maa. Siitä alkoikin uusi, kenotsooinen kausi.

Kenotsooinen kausi jaetaan paleoseeniin (65-58 miljoonaa vuotta sitten), eoseeniin (58-37 mvs), oligoseeniin (37-24 mvs), mioseeniin (24-5 mvs), plioseeniin (5-2 mvs) ja pleistoseeniin (2-0 mvs). Paleoseenin aikana metsät olivat lämpimiä ja viidakkomaisia. Silloin nisäkkäätkin olivat suureksi osin pieniä hyönteissyöjiä. Hiljalleen joukkoon alkoi kuitenkin ilmaantua suurempiakin nisäkkäitä. Eräänlaisista koiraeläimistä kehittyi mm. valaita meriin. Myös maan päälle kehittyi isompia nisäkkäitä. Ensimmäisien joukossa olivat eoseenin aikana kehittyneet hevosten esivanhemmat ja suuret kissa-, koira- ja karhueläimiä muistuttavat jättikokoiset petoeläimet. Oligoseenin aikana ilmasto viileni ja kuivui, mikä aiheutti taas uuden sukupuuttoaallon. Niihin aikoihin kehittyivät nykyisten kissojen, koirien, sikojen ja kamelien esivanhemmat (Benton, Michael 1995). Mioseeni ja plioseeni olivat taas lämmintä ja kuivaa aikaa, kuten permikausi aikanaan. Silloin norsujen monet lajit elivät eri puolilla maailmaa menestyksekkäästi. Pleistoseenin alussa ilmasto kylmeni ja alkoi jääkausi. Se aiheutti taas uuden sukupuuttoaallon, josta kuitenkin monet sitkeät ja kylmäänkin sopeutuvat lajit selvisivät. Näin kehittyi mm. erilaisia hirvieläimiä. Myös mammutit kukoistivat runsaudellaan tuona aikana. Myöhemmin jääkauden loputtua kuitenkin mammutit ja monet muut lajit sekä suvut kuolivat sukupuuttoon. Tilalle kehittyi kuitenkin ihmisapinoiden ja ihmisten haara kädellisten ryhmästä.

Varhaisimmat tunnetut ihmisapinat ilmestyivät maapallolle noin 23-15 miljoonaa vuotta sitten mioseenikaudella. Nämä Proconsul-apinat elivät puissa, mutta niillä ei ollut häntää. Isot ihmisapinat ja gibbonit erkanivat kehityksessä toisistaan 22-14 miljoonaa vuotta sitten. Noin 15-13 miljoonaa vuotta sitten orangit erosivat ihmisten ja afrikkalaisten isojen ihmisapinoiden kehityksestä. Noin 8 miljoonaa vuotta sitten gorillojenkin kehitys lähti erilleen simpanssien ja ihmisten evoluutiosta ja noin 7 miljoonaa vuotta sitten simpanssitkin erkanivat ihmisten kehityshaarasta. Siitä lähtien eli pitkään yhtä aikaa apinaihmisiä, esi-ihmisiä ja varhaisia ihmismuotoja. Aiemmin Australopithecus-suvun lajeja pidettiin ihmisten esi-isinä, mutta nykyään Orronin tugenensis –lajia pidetään varmana vanhimpana ihmisten kehityksen kantamuotona. Sen sijaan Australopithecus- ja Paranthropus-suvun lajeja pidetään nykyisin enää ihmisten serkkuina.

Niitä lajeja, jotka ovat erittäin lähellä ihmisiä, sanotaan esi-ihmisiksi. Tällaisia ovat Kenyanthropus-suvun lajit ja Homo habilis, joista viimeistä ei tosin enää yleisesti edes tunnusteta homo-suvun lajiksi vaan ainoastaan sitä lähellä olevaksi nimeämättömäksi lajiksi ja suvuksi. Itse ihmisten suku Homo sai alkunsa ilmeisesti afrikkalaisesta Homo ergaster –lajista noin 1,8-1,4 miljoonaa vuotta sitten. Noin 1,6-0,2 miljoonaa vuotta sitten eli myös Homo erectus –laji, jota ennen pidettiin kaikkien ihmisten alkuna, mutta jonka nykyisin ajatellaan olevan vain eräs ihmisten sivuhaaroista. Eurooppalainen pystyihminen eli Homo antecessor –laji taas eli noin 1,2-0,7 miljoonaa vuotta sitten.

Nykyihmistä lähimpiä lajeja ovat olleet todennäköisesti Homo heidelbergensis –laji, joka eli noin 0,6-0,25 miljoonaa vuotta sitten mm. Euroopassa, ja Homo neanderthalensis –laji, joka eli noin 0,23-0,03 miljoonaa vuotta sitten laajalla alueella Euroopassa, Lähi-idässä ja Aasiassa. Kaikista vanhimmat Homo sapiens –lajin fossiilit ovat noin 0,195 miljoonaa vuotta vanhoja. Se tarkoittaa, että neandertalinihmiset ja nykyihmiset elivät pitkään ainakin jossain määrin rinnakkain. Aiemmin ajateltiin niiden risteytyneen paljon, mutta nykyisin niiden ajatellaan olleen melko erillään toinen toisistaan. Nykyihminen olisi sitten syrjäyttänyt neandertalinihmisen ylivoimaisen paremmuutensa turvin. Näin evoluutio ja kehitys olisi huipentunut nykyihmisen syntymisessä. Ihminen ja ihmisen luoma evoluutioteoria on siis maailmankaikkeuden huipentuma tietyllä tavalla. Se julistaa siis evoluution täydellistä onnistumista sattumalta ja ilman mitään tarkoitusta.

3. Raamattu-uskollinen kreationistinen luonnon historian tulkinta

Kreationistisen ja raamattu-uskollisen luomisteorian mukaan Jumala loi taivaan ja maan noin 6000-10000 vuotta sitten. Jumala loi maailman lyhyessä ajassa nopeasti . Maapallon olosuhteista luotiin elämälle otolliset heti alun perin – mitään ei tapahtunut sattumalta vaan Jumalalla oli kaikelle tarkoitus alusta alkaen. Ensimmäisenä päivänä Jumala loi taivaan ja maan sekä valon. Jotkut ajattelevat, että myös aika luotiin tuolloin ja että aika on siis jotain luotua. Toisena päivänä Jumala loi ilmakehän ja siinä olevan vesikehän. Kolmantena päivänä Jumala erotti kuivan maan merestä ja käski kasveja ja puita kasvamaan. Neljäntenä päivänä luotiin aurinko, kuu ja tähdet. Viidentenä päivänä Jumala loi merieläimet ja lentävät olennot. Kuudentena päivänä luotiin maalla elävät eläimet ja kaksi ensimmäistä ihmistä (Luominen, lehden numero 1).

Koko luomakunta oli täydellinen, hyvä ja harmoninen. Kaikki eläimet ja ihmiset olivat kasvinsyöjiä alussa. Mitään pahaa ei tapahtunut eikä luonnossa ollut minkäänlaista itsekästä ja raakaa kilpailua. Mutaatioita ei tapahtunut eikä sairauksia ollut. Luonnossa vallitsi täydellinen tasapaino ja rauha. Sitten ihmiset olivat tottelemattomia Jumalalle, joka oli luonut ihmiset palvomaan ja tottelemaan itseään. Tapahtui syntiinlankeemus, jonka seurauksena Jumala kirosi maan ja karkotti ihmiset Eedenin paratiisi-puutarhasta. Sitten osa eläimistä muuttui pedoiksi ja lihansyönti alkoi, koska ravintoa ei enää ollut riittävästi kaikille. Ihmiset kuitenkin olivat edelleen vedenpaisumukseen asti kasvinsyöjiä.

Luomisesta lähtien aina vedenpaisumukseen saakka maapallolla oli elämälle ihanteellinen paratiisi-ilmasto eli erittäin vahva kasvihuoneilmiö. Sen ansiosta mm. lentävät matelijat pysyivät ilmassa, koska ilmanpaine ja kosteus olivat niin erilaiset kuin nykyisin. Aluksi luonto oli tulvillaan mahtavia ja reheviä metsiä, joissa kasvoi mm. suuria saniaiskasveja sekä käpypalmuja. Jotain maapallolla tapahtui, mahdollisesti meteoriitin törmääminen maapalloon, mikä sai aikaan sen, että alkumanner alkoi hiljalleen levitä niin, että jännitteet kasvoivat ja laattojen irtoaminen toisistaan myöhemmin tuli mahdolliseksi. Samalla kun maapallon elinolosuhteet olivat huonontuneet ja sairaudet olivat tulleet eliöiden osaksi ihmisten elinikä alkoi laskea hiljalleen. Alussa ihmiset olivat eläneet lähes tuhatvuotiaiksi, kun olosuhteet elämälle olivat niin ihanteelliset. Vedenpaisumukseen mennessä kuitenkin ikä laski jo huomattavasti.

Kun maankuori aktivoitui ja alkoi vulkaaninen toiminta, nousi ilmaan suuri määrä tuhkaa, kaasuja ja pölyä. Se sai aikaan ilmaston viilenemisen, mikä taas sai aikaan valtavan ilmakehässä olleen vesikerroksen satamisen maan päälle. Samaan aikaan alkumantereen repeäminen avasi syvyyden lähteet ja vesi valtasi maapallon. Näin sade syntyi ja maapallon kaikki vesi peitti maanpinnan. Vedenpaisumus oli valtava katastrofi, josta selvisivät hengissä ainoastaan Nooan arkissa olleet eläimet ja ihmiset sekä mahdollisesti jotkin meren eliöt, joita valtavat vesimassat eivät haitanneet. Vedenpaisumus kesti noin vuoden ajan joskus noin 4000-7000 vuotta sitten olleena aikana.

Vedenpaisumus synnytti uuden katastrofin, kun pohjoisille ja eteläisille alueille muodostui noin 500-1000 vuotta kestänyt jääkausi. Sen aiheutti ydintalvi, joka oli seurausta ilmakehään tulleista valtavista tuhkan ja pölyn määristä sekä lämpöä pois avaruuteen estävän vesihöyryn määrän vähentymisestä ilmakehässä. Planetaariset ilmiöt ja tuulet saivat aikaan sen, että tuhka ja sen seurauksena syntynyt ydintalvi tulivat nimenomaan napa-alueiden ympärille ja levisivät sieltä käsin. Jääkausi aiheutti, paratiisi-ilmaston katoamisen ja vedenpaisumuksen jälkeen, kolmannen suuren sukupuuttoaallon. Tässä vaiheessa suurin osa hirmuliskoistakin luultavasti hävisi olosuhteiden muututtua niille kestämättömäksi. Tosin joitain yksittäisiä hirmuliskolajeja on sinnitellyt ilmeisesti hengissä aina 1600-1800-luvuille asti. Vedenpaisumuksen vesistä osa palautui meriin, osa kiteytyi mineraaleihin ja kiviin, osa kohosi taivaalle pilviksi ja osa jäätyi napajäätiköiksi. Samalla manner tuli taas näkyviin, vaikka alkumanner alkoikin melko nopeasti muodostaa erillisiä mannerlaattoja.

Vedenpaisumus sai aikaan myös geologiset kerrostumat ja kivihiili-, maakaasu- ja öljykerääntymät. Korkeimpien vuortenkin huipulta löytyvät merieläinten fossiilit ja jäänteet osoittavat, kuten myös kaikkialta maailmasta olevat tulva-legendat, että vedenpaisumus todella oli maailmanlaajuinen katastrofi. Vedenpaisumuksen jälkeen Jumala antoi ihmisillekin luvan syödä lihaa. Samalla luonto oli myös jo muuttunut kilpailuhenkiseksi ja raa’aksi. Perinnölliset sairaudet ja muut taudit olivat jo yleisiä. Geeniperimä huononi koko ajan ja lajeja kuoli sukupuuttoon. Sopeutumisen seurauksena myös uusia lajeja on syntynyt vähän väliä, mutta mitään makroevoluutiota eli uusia ryhmiä ja rakenteita ei ole koskaan kehittynyt.

Jääkausi loppui hiljalleen ilmaston taas lämmetessä. Jääpeite suli monin paikoin ja merenpinta nousi. Maapallon ilmasto onkin sitten ollut viimeiset noin 3000 vuotta melko lailla samanlainen kuin viime aikoina. Parin viimeisen sadan vuoden aikana kuitenkin kasvihuoneilmiö on taas alkanut vahvistua. Näin ollen muutoksia on taas tiedossa maapallollamme. Lajeja tulee häviämään jälleen kerran todennäköisesti aika paljon, mutta toisaalta taas geneettisen informaation jakautuminen ja huonontuminen saa aikaan uusia alalajeja ja rotuja.

Maailmamme on siis mennyt syntiinlankeemuksesta lähtien koko ajan vain huonompaan suuntaan eikä tietoa paremmasta ole ennen kuin Jumala asettaa luomakunnan ennalleen. Onneksi se päivä tulee. Jumalalalla on kaikki hallintavalta, myös maan päällä, ja voimmekin iloiten odottaa uusia taivaita ja uutta maatta, kun olemme antaneet elämämme Jeesukselle. Jumala rakastaa jokaista ja loi meidät voidakseen olla kanssamme ja osoittaa meille rakkauttaan. Jumala loi meidät yhteyteensä, palvomaan ja tottelemaan itseään. Antakaamme siis Jumalalle kunnia, joka Hänen kaiken Luojana tuleekin saada!

4. Yhteenveto

Nykyään monet ihmiset ajattelevat tieteen todistaneen evoluution ja sitä kautta sen, ettei ole olemassa mitään tarvetta uskoa todelliseen Jumalaan. Ajatellaan, että kaikki on syntynyt sattumalta ilman minkäänlaista tarkoituksenmukaisuutta. Millään ei siis ole mitään väliä; tärkeintä on oman mielihyvän saanti. Tällaisen materialistis-naturalistisen, pohjaltaan ateistisen, maailmankuvan vaikutus on hyvän elämän ja moraalin kannalta kauhistuttava. Sen sijaan kreationistinen Raamatulle uskollinen luomisteoria saa aikaan käsityksen kaiken tarkoituksellisuudesta ja viisaasta Luojasta, joka loi kaiken, että voisi osoittaa ihmisille valtavaa rakkauttaan ja hyvyyttään. Ihminen on siten vastuullinen olento Jumalan kuvana ja hänen tulee rakastaa ja kunnioittaa myös lähimmäisiään. Evoluutioajatus johtaa siis itsekkyyteen ja raakuuteen, mutta luomisajatus vie rakkauteen ja toisten lempeään huomioimiseen. Tämän takia – ja sen takia, että haluamme puhua asioista totuuden mukaisesti – on ehdottoman tärkeää, että kaikenlainen evoluutioteorian mukanaan tuoma harha hylätään ja pidetään kiinni siitä, mitä Luojamme on meille erityisessä ilmoituksessaan Raamatussa ja yleisessä ilmoituksessaan luomakunnassa tiedoksi antanut. Ylistetty olkoon meidän mahtava ja voimallinen, ihana Jumalamme!

5. Lähteet

Baker, Sylvia (suom.toim. Reinikainen, Pekka)
1990 Kehitysoppi ja Raamatun arvovalta
Kuva ja sana: Helsinki
Benton, Michael
1995 Pieni hirmuliskokirja
Werner Söderström Osakeyhtiö: Porvoo – Helsinki – Juva
Creation Ministries Ltd. (Australia)
2007, 2008 Luominen, lehden numerot 1, 2 ja 3
Luominen-kustannus: Oulu
Haines, Tim
2000 Matkalla dinosaurusten kanssa
BBC Worldwide Ltd.: London
Halonen, Miika
15.4.2008 http://www.miikahalonen.suntuubi.com
Iivanainen, Jari
15.4.2008 http://koti.phnet.fi/elohim/evoluutioji
Kankaanniemi, Matti
15.4.2008 http://www.nic.fi/~shn/tekstit/lukionevop.htm
Lambert, David
2000 Dinosaurusten jäljillä
Werner Söderström Osakeyhtiö: Porvoo – Helsinki – Juva
Lintinen, Simo
2008 Genesis-kurssin luentomuistiinpanot
Nummensalo, Jan
15.4.2008 http://perusteet.tk/
Pälikkö, Kimmo
2001 Taustaa 1, Tekijänoikeudesta maailmaan, 2. painos
Kp-art Oy: Helsinki
2004 Taustaa 2, Kehitysopin kulisseista, 1. painos
Kp-art Oy: Helsinki
15.4.2008 http://www.kp-art.fi/taustaa/
Pyhä Raamattu
Reinikainen, Pekka
1994 Unohdettu Genesis, 2. painos
Kustannus Oy Uusi tie
2002 Dinosaurusten arvoitus ja Raamattu, 1. painos
Kuva ja sana: Helsinki
Scherer, Siegfried, Junker, Reinhard (suom.toim. Leisola, Matti)
2000 Evoluutio – kriittinen analyysi, 1. suomalainen painos
Datakirjat: Lahti
Wikipedia –tietosanakirja internetissä
15.4.2008 http://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmisen_evoluutio


© Miika Halonen, 16.4.2008
Suomen teologinen opisto, VT-1203 Genesis, tutkielma
©2017 layout122 - suntuubi.com