Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Pikkuvarpusen voittokulku Seinäjoella

MIIKA HALONEN

Pikkuvarpunen saapuu

 

Kaunis pikkuvarpunen on ollut Suomessa perinteisesti vain Kaakkois-Suomen ja Ahvenanmaan pesimälaji. Tämän linnun kanta alkoi kuitenkin kasvamaan 1980-luvulla ja sen myötä nuoria pikkuvarpusia vaelteli ympäri Etelä-Suomea. Monet näistä kiertelijöistä asettuivat hyville paikoille pitemmiksi ajoiksikin. Näin alkoi muodostua pieniä ja siellä täällä Etelä-Suomessa olevia uusia populaatioita. Ilmeisesti juuri näistä pienistä esiintymistä alkoi pikkuvarpusen voittokulku Suomessa (Koskimies & Lokki 2000, Laine 2004).

 

Suomenselän lintutieteellisen yhdistyksen alueella havaittiin ensimmäisen kerran pikkuvarpunen 6.11.1980 Karstulassa. Siitä kuluikin vielä melkein neljä vuotta ennen toista havaintoa, joka tehtiin 23.1.1984 Virroilla (Hutri 1999). Vuodesta 1985 lähtien Sslty:n alueella tehtiin vuosittain muutamia havaintoja pikkuvarpusista. Vuonna 1992 koitti sitten Seinäjoen ensimmäisen pikkuvarpushavainnon aika. Siitä lähtien pikkuvarpusia on havaittu Seinäjoella vuosittain (Suomenselän lintutieteellinen yhdistys 2003-2007, 2007). Myös varpusen ja pikkuvarpusen risteymistä on muutamia havaintoja Seinäjoelta 1990- ja 2000-luvulta. Vuonna 2006 mm. havaitsin neljä kertaa tällaisia risteymälintuja. Ilmeisesti tuolloin Seinäjoella liikkui 2-3 eri hybridiyksilöä.

 

Lyhyesti pikkuvarpustutkimuksesta

 

Kiinnostuin pikkuvarpusesta lintulajina aivan erityisesti jo joitain vuosia sitten. Ensimmäiset omat pikkuvarpushavaintoni tein joulukuussa 2000 Seinäjoella Heikkilänmäellä. Kiinnostus lajiin lisääntyi vuosien varrella. Vuonna 2005 päätin tehdä Seinäjoen pikkuvarpusista niin tarkan tutkimuksen kuin mahdollista. Halusin selvittää pikkuvarpusten reviirien sijainnit, yksilömäärät kaupunginosien ja koko kaupungin tasolla sekä mahdolliset kannanmuutokset vuosittain. Aloitin tutkimuksen teon keräämällä yhteen kaikki siihen mennessä tulleet havaintoni pikkuvarpusista Seinäjoella. Aloin myös kiertää kuukauden tai parin kuukauden välein kaikkia yleisesti tunnettuja reviirejä läpi, mutta vuoden 2006 alusta lähtien pyrin jo määrätietoisesti kartoittamaan jos mahdollista kaikki muutkin alueet Seinäjoella pikkuvarpusia silmällä pitäen.

 

Vuosina 2006 ja 2007 kiertelin sitten polkupyörällä niin usein kuin pystyin Seinäjoen taajamia ja muita pikkuvarpusille mahdollisia ympäristöjä. Pyrin kiertämään kaikki tuntemani reviirit läpi kuukausittain, mutta käytännössä aika ei riittänyt tähän kun ainoastaan muutamina kuukausina. Arkistoin kaikki pikkuvarpushavaintoni vuosien varrelta ja tein niistä taulukot sekä yhteenvedot johtopäätöksineen, virhelähteineen yms. (Tarkemman, kaupunginosittaisen pikkuvarpustutkimuksen voi pyytää minulta ja voin lähettää sen asiasta enemmän kiinnostuneille sähköpostitse.) Lopuksi joulukuun 2007 alussa tein myös yhteenvetotaulukot, jossa huomion myös kaikkien muiden lintuharrastajien tekemät havainnot pikkuvarpusista vuosilta 1992-2007. Poistin todennäköiset päällekkäisyydet eri yksilöiden arvioiduista summista ja sain oletetut – ja melko tarkat – eri yksilöiden lukumäärät eri vuosille. Tämä juttu perustuu siis sekä omaan alkuperäiseen pikkuvarpustutkimukseeni että sen yhdistämiseen kaikkien julkaistujen pikkuvarpushavaintojen kanssa Seinäjoelta. Tärkeää on huomata se, että entisen Peräseinäjoen kunnan alueet eivät sisälly tutkimusalueeseen ja koko tutkimus käsittelee siis nimenomaan entisen Seinäjoen kaupungin aluetta.

 

Pohjasta ja Heikkilästä koko kaupungin linnuksi…

 

Seinäjoen ensimmäinen havainto pikkuvarpusesta tehtiin kahdesta yksilöstä 6.1.1992 Pohjassa. Luultavasti Pohjaan vakiintui jo heti tuona vuonna parin pikkuvarpusen kanta. Ilmeisesti juuri Pohjasta käsin pikkuvarpunen levisi myös Heikkilän suunnalle. Heikkilänmäeltä onkin havaintoja pikkuvarpusesta jo vuodesta 1994 lähtien. Heikkilästä muodostui melko pian ensimmäisten havaintojen jälkeen useaksi vuodeksi pikkuvarpusten keskuspaikka Seinäjoella. On hyvin todennäköistä, että eri puolille Seinäjokea muodostuneet pikkuvarpusten populaatiot ovat peräisin nimenomaan niistä linnuista, jotka ovat Heikkilän ensimmäisten onnistuneiden pesintöjen seurausta.

 

Kanta vahvistui Heikkilässä niin, että jo vuonna 1996 läheisestä Niemistöstä alkoi tulla pikkuvarpushavaintoja ja jo vuonna 1997 ensimmäiset havainnot tulivat myös Upasta ja Joupista. Vuonna 1998 laji ilmaantui jo Huhtalaankin. Seuraavana vuonna pikkuvarpunen havaittiin keskustan alueellakin. Vuonna 2000 laji löytyi myös Marttilasta. Tämän jälkeen laji löydettiin vuonna 2001 Kivistöstä. Seuraavina vuosina pikkuvarpunen levittäytyi myös Hallilaan, Kärkeen, Jouppilaan, puhdistamon alueelle ja sinne tänne eri puolille Seinäjokea. Viimeisimmät uudet pikkuvarpusalueet ovat Soukkajoki ja Ämmälänkylä (2006 lähtien) sekä Alakylä ja ilmeisesti myös Katajalaakso (2007 lähtien).

 

Heikkilänmäen suunnalla pikkuvarpunen runsastui runsastumistaan. Se näkyi selvästi uusien havaintojen tulemisena eri puolilta Seinäjokea. Vuonna 2003 koko Seinäjoen pikkuvarpusten kannan yksilömäärä ylitti ensimmäistä kertaa 50:n rajan. Seuraavana vuonna pikkuvarpusten lukumäärä näytti laskeneen yllättävän paljon. Saattaisiko olla, että kun pikkuvarpunen oli jo yleistynyt, kaikki ornit eivät enää ilmoittaneet havaintojaan lajista yhtä innokkaasti kuin ennen ja tunnettu yhteislukumäärä olisi näin romahtanut? Ainakin omalta osaltani kartoittamisen tehokkuutta vähensi nimenomaan tuona vuonna lukio-opiskelun kiireisin vaihe. Myöhemmin ehdin sitten taas kartoittaa alueita tarkemmin ja samoihin aikoihin pikkuvarpusten lukumäärät nousivat reilusti. Mitä yleisemmäksi pikkuvarpunen tuli Seinäjoella, sitä pienempi osa koko kannasta enää viihtyi itse Heikkilässä. Nykyisin Heikkilän alueet eivät enää pääse pikkuvarpusten runsaudessa Seinäjoen huipulle vaan voittajansijalla on ensimmäisen havaintopaikan mukainen Pohjan kaupunginosa.

 

Vuonna 2005 pikkuvarpusen voittokulku jatkui edelleen Seinäjoella. Sadan yksilön raja rikkoutui tuolloin kirkkaasti. Seuraavana vuonna yksilömäärä ohitti jo 200:n rajankin. Vuonna 2007 kannan eri yksilöiden oletettu yhteismäärä oli jo huimat 248 lintua. Todellisuudessa pikkuvarpusia saattoi olla tätäkin hieman enemmän Seinäjoella, mutta hyvin todennäköisesti ei kuitenkaan kovin paljon enempää, koska kartoitustekniikka oli niin tarkka. On myös melko varmaa, ettei arvio oletetuista eri linnuista ole ainakaan kovin paljoa liian korkeakaan, koska olen monessa tapauksessa yhdistellyt läheisten alueiden havaintoja, joissa on todennäköisesti ollut kyse samoista yksilöistä. Näin olen pyrkinyt poistamaan, jos mahdollista, kaikki päällekkäisyydet. Täysin tarkkaa yksilömäärää ei tietenkään näilläkään tarkoilla menetelmillä ihan varmaksi saa – värirengastus tai joku muu tapa – ehkä olisi ainoa, millä täysin varman summan saisi. Mutta kuten todettu, arvio on todennäköisesti erittäin lähellä todellista yksilömäärää.

 

Nykyisin ehdottomasti eniten pikkuvarpusia on Pohjassa (yli 50 yksilöä), jossa on tarjolla runsaasti pensasaitoja, kuusiaitoja ja orapihlaja-aitoja omakotitalojen pihojen ympärillä. Biotooppina Pohja onkin varmasti pikkuvarpusille suotuisin Seinäjoella. Yli 20 pikkuvarpusyksilön kaupunginosia ovat tällä hetkellä myös Uppa, Huhtala, Aunes, Kasperi, Hallila ja Jouppi. Kymmenen yksilön rajan yli pääsevät myös Heikkilä ja Marttila. Kivistön ja Katajalaakson kaupunginosat ovat kymmenen rajoilla, ylittävät rajan ajoittain, mutta toisina vuodenaikoina jäävät selvästi alle kymmenen. Muut kaupunginosat, joissa pikkuvarpusia nykyisin esiintyy, ovat Kärki, Soukkajoki, puhdistamon alue Joupin rajoilla, Simuna, Alakylä ja Ämmälänkylä. Pikkuvarpushavainnot näyttäisivät viime aikoina puuttuvan kokonaan ainoastaan Pajuluomalta, Törnävältä ja Kapernaumin teollisuusalueelta. Nyt pikkuvarpunen on siis käytännössä valloittanut lähes kaikki mahdolliset pesimisbiotooppinsa kaupunginosien tasolla. Mutta valloitetuissa kaupunginosissa on toki vielä paljon vapaita paikkoja uusille reviireille. Seinäjoen pikkuvarpuskanta tuleekin vielä todennäköisesti kasvamaan ainakin jonkin verran. Aika näyttää, kuinka paljon.

 

Kuva 1. Seinäjoen pikkuvarpuskannan (yksilömäärä) kehitys vuosina 1991-2007.

 

Kirjallisuus

 

Hutri, H. 1999: Pikkuvarpunen. Kirjassa Suomenselän lintutieteellinen yhdistys ry: Suomenselän linnusto. –Ykkös-Offset Oy, Vaasa.

Koskimies, P. & Lokki, J. 2000: Kotimaan linnut, 4. painos –WSOY, Porvoo.

Laine, L. J. 2004: Suomalainen lintuopas, 9. painos, uudistettu laitos. –Gummerus/WSOY, Jyväskylä.

Suomenselän lintutieteellinen yhdistys 2003-2007: Suomenselän linnut –lehti.

Suomenselän lintutieteellinen yhdistys 2007: Rariarkisto 2.12.2007. –http://www.sslty.fi/havainnot/rariarkisto.shtml.

 

Tämä juttu on julkaistu Suomenselän linnut –lehdessä vuoden 2008 kolmannessa numerossa, mutta Seinäjoen pikkuvarpusten yksilömäärän kehityksestä kertova kuva on tässä päivitetty jutun julkaisun jälkeen.

 

 


©2017 layout122 - suntuubi.com