Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Miika Halosen "Evoluutio vai luominen" -sivut


 

Luomis- ja evoluutioteorioihin liittyviä käsitteitä

Mitä tarkoittaa raamatullinen luomiskäsitys?

Miten kaikki sai alkunsa luomiskäsityksen mukaan?

Miten luomiskäsitys selittää luonnonhistorian?

Miksi luomiskäsitys on niin tärkeä?

 


 

1. Luomis- ja evoluutioteorioihin liittyviä käsitteitä

Deistinen luomis-evoluutiokäsitys

Käsitys, jonka mukaan Jumala on aikoinaan luonut maailman, mutta sitten jättänyt sen oman onnensa nojaan. Luoja ei siis luomisen jälkeen ole puuttunut maailman, luonnon eikä ihmisen asioihin. Toisin sanoen luomisesta lähtien maailma ja luonto ovat toimineet evoluutioteorian osoittamalla tavalla.

Dualistinen luomiskäsitys

Käsitys, jonka mukaan Jumala on aikoinaan luonut maailman alkuräjähdyksen ja evoluution kautta. Tämän käsityksen mukaan luomiseen on kuitenkin mennyt useita miljoonia - ehkä jopa miljardeja - vuosia. Tämä käsitys ei siis todellisuudessa anna Jumalalle Luojan arvoa, koska se nojaa evoluutioteoriaan ja siten luonnon alkuvoimiin.

Fenotyyppi

Yksilön ulkoasu ja ulkomuoto, mikä syntyy genotyypin ja ympäristön yhteisvaikutuksesta. Fenotyyppiä kutsutaan usein myös ilmiasuksi.

Genotyyppi

Eliön perintötekijät eli eliön perimän rikkaus geeneissä, vaikka kaikkien geenien ominaisuudet eivät olisi nähtävillä eliön fenotyypissä.

Luomiskäsitys

Yleisluontoinen käsitys, jonka mukaan Jumala on luonut maailman. Luomistavasta ei tämä käsite ota enempää kantaa. Tätä käsitettä voidaankin käyttää monissa hieman toisistaan poikkeavissa merkityksissä. Monesti luomiskäsitystä kutsutaan kreationismiksi.

Makroevoluutio

Uudenlaisen informaation (esim. elinten jne.) muodostumista / kehittymistä aste asteelta hyvin pitkien ajanjaksojen kuluessa.

Mikroevoluutio

Luonnon valinnasta, perimän muuntelusta ja jalostuksesta aiheutuva perinnöllinen muuntelu perusryhmien sisällä. Ilmiö, joka ei luo mitään uutta vaan järjestelee ja muokkaa jo olemassa olevaa perinnöllistä informaatiota.

Perusryhmä

Lajin määritelmä ei toimi kaikissa tilanteissa ja siksi todenmukaisempi eliöiden luokittelun perusyksikkö onkin perusryhmä, joka koostuu niistä yksilöistä, jotka ovat keskenään lisääntymiskykyisiä joko suoraan risteytymällä luonnonoloissa tai epäsuorasti ihmisen muokkaamissa olosuhteissa. Perusryhmä sijoittuu taksonomisessa luokittelussa aina lahkon ja alalajin välille.

Raamatullinen luomiskäsitys

Luomiskäsitys, joka pitäytyy tiiviisti Raamatun ilmoituksessa luopumatta silti tieteellisistä todistusaineistoista. Tämän käsityksen mukaan Jumala loi maailman noin 6000-10000 vuotta sitten kuuden vuorokauden aikana. Sen jälkeen Jumala on ollut myös mukana maailman tapahtumien kulussa. Raamatullinen luomiskäsitys hylkää siis koko ajatuksen makroevoluutiosta, mutta mikroevoluutio kuuluu siihen olennaisesti.

 

2. Mitä tarkoittaa raamatullinen luomiskäsitys?

Ihmisillä on ollut kautta aikojen jonkinlainen käsitys maailmankaikkeuden, luonnon ja ihmiskunnan synnystä. Näitä mysteerioita on selitetty tavalla sun toisella; välillä alkumyytit ovat ollet selitysmallina elämän synnylle ja välillä taas tieteelliset teoriat. Viimeisen sadan vuoden ajan on vastausta kaiken alkuperään yritetty etsiä tieteen keinoin. Tuloksena on jakautunut maailma, jossa monet ajattelevat luomiskäsityksen olevan uskonnollista huuhaata ja tieteellisesti kumottua. Evoluutiokäsityksen taas sanotaan olevan empiirisesti todistettua tieteellistä factaa. Onko asia todella näin? Onko luomiskäsitys kumottu tieteellisesti pätemättömänä käsityksenä?

Aina, kun vertaillaan käsityksiä elämän alkuperästä, on syytä huomioida, että kaikkiin alkuperämme selitysmalleihin liittyy taustaoletuksia. Ne vaikuttavat siihen, miten me tulkitsemme erilaisia tieteellisiä havaintoja ja tutkimustuloksia. Siksi onkin oltava kriittisiä ja pohdittava, mikä kuuluu itse tutkimustulokseen ja mikä kuuluu sen tieteelliseen tulkintaan. Ainoastaan kriittisellä teorioiden vertailulla ja pohtimisella voidaan päästä kunnon tuloksiin.

Millaisia taustaoletuksia luomis- ja evoluutiokäsitykset sitten sisältävät? Evoluutioteorian taustana ovat uskominen kaiken sattumalta syntymään, tarkoituksettomuuteen, ihmisen eläimellisyyteen, pitkiin ajanjaksoihin ja luontoa muokkaaviin voimiin. Raamatulliseen luomiskäsitykseen kuuluvat taas oletus Jumalan olemassaolosta, kaiken tarkoituksellisuudesta, sekä lyhyistä että pitkistä ajanjaksoista ja ihmisen Jumalan kuvan asemasta. Näillä kahdella teorialla on siis hyvin pitkälle vastakkaiset taustaoletukset.

Raamatullinen luomiskäsitys tarkoittaakin siis käsitystä, että Jumala on luonut kaiken jotain tarkoitusta varten. Siihen kuuluu myös erottamattomasti se, että Raamattu on Jumalan ilmoitus ja että sen kertoma luomiskertomus on todellinen tapahtuma eikä vertauskuva. Raamatullinen luomiskäsitys on siis aivan erilainen kuin deistinen käsitys Jumalasta luojana, joka luomisen jälkeen ei enää puutu maailman asioihin. Raamatullinen luomiskäsitys on vahvasti deististä luomiskäsitystä vastaan. Dualistinen luomis-evoluutiokäsitys on myös selkeästi vieras raamatulliselle luomiskäsitykselle. Raamatullinen luomiskäsitys on jotain aivan toisenlaista.

 

3. Miten kaikki sai alkunsa luomiskäsityksen mukaan?

Raamatullisen luomiskäsityksen mukaan Jumala loi taivaan ja maan kuudessa päivässä noin 6000-10000 vuotta sitten. Luomisen huipentuma oli ihminen - Jumalan kuva. Ihmisen lisäksi Jumala loi maailmaan kaikki eliöryhmät lisääntymään "kukin lajinsa mukaisesti". Jumala loi myös dinosaurukset, kala-, joutsen- ja lentoliskot tuolloin. Kaikki eläimet ja ihminen olivat alussa kasvinsyöjiä. Luonnossa vallitsi siis täysi tasapaino eikä lajien välillä ollut varsinaista kilpailua.

Tämä täydellinen luomakunta kuitenkin joutui kokemaan romahduksen, koska ihmiset lankesivat syntiin ja Jumala kirosi maan. Siitä lähtien monista kasvinsyöjistä tulikin lihansyöjiä, koska kasviravintoa ei ollutkaan enää kaikille tarpeeksi. Maapallon elinolosuhteet huononivat nimittäin suuresti. Ihmisten elinikäkin alkoi melko pian laskea juuri tästä syystä. Jumala myös lyhensi ihmisten elinikää moneen kertaan, koska maapallo olisi muuten tullut runsaan synnin tähden elinkelvottomaksi.

Ennen syntiinlankeemusta maapallolla oli voimakas kasvihuone-paratiisi -ilmasto. Sen ansiosta mm. lentävät matelijat pysyivät ilmassa, koska ilmanpaine ja kosteus olivat niin erilaiset kuin nykyisin. Aluksi luonto oli tulvillaan mahtavia ja reheviä metsiä, joissa kasvoi mm. suuria saniaiskasveja sekä käpypalmuja. Ihmisten syntiinlankeemuksen aikoihin maapallolle iskeytyi suuri meteoriitti. Sen seurauksena suuri alkumanner alkoi repeillä palasiin, kun mannerlaatat alkoivat syntyä.

Kun mannerlaatat ja maankuori aktivoituivat, alkoi myös vulkaaninen toiminta. Se nostatti suuren määrän hiilidioksidia, tuhkaa ja kaasuja ilmakehään. Ilmakehän vesivaipan päälle alkoi muodostua tiheä tuhkapilvi, joka pimensi auringon monilla alueilla. Tämän seurauksena ilmasto viileni hiljalleen. Se taas sai aikaan ilmakehän kosteuden yhä suuremman tiheyhen. Lopulta vesihöyryvaippa tiivistyi pilviksi, joista ensimmäiset sateet piiskasivat maata. Tätä ennen ei ollut koskaan satanut. Maasta oli nimittäin kummunnut vettä ja siitä kasvit sekä eläimet olivat saanet sen.

Runsaat sateet ja ilmaston viileneminen saivat aikaan vedenpaisumuksen, joka tuhosi lähes kaiken elämän maapallolta. Ainoastaan osa vedessä elävistä kala- ja joutsenliskoista sekä ihmiset, eläimet ja kasvit, jotka olivat Nooan kanssa arkissa säilyivät hengissä. Tämä suuri vedenpaisumus tapahtui noin 4000-5000 vuotta sitten. Se kesti noin vuoden ajan ja se vuosi muutti luonnonhistorian kulun. Siitä lähtien maapallon ilmasto oli täysin erilainen kuin Jumalan luotua maailman.

 

4. Miten luomiskäsitys selittää luonnonhistorian?

Luonnonhistorian kulku ymmärretään luomiskäsityksessä erilailla kuin evoluutiokäsityksessä. Raamatullisen luomiskäsityksen mukaan luonnonhistorian kulkuun on vaikuttanut mm. koko maailman yli pyyhkäissyt vedenpaisumus sekä sitä seurannut viileän ilmaston aika ( joillain alueilla suorastaan jääkausi ). Raamatullisen luomiskäsityksen mukaan maailman ilmasto-olosuhteet muuttuivat siis radikaalisti vedenpaisumuksen seurauksena. Ennen vallinneesta paratiisi-ilmastosta tulikin viileä, monilla alueilla jäätävä arktinen ilmasto.

Ilmaston viilenemisen aiheuttivat ilmakehän vesihöyryvaipan valtava ohentuminen vedenpaisumuksen ajan sateissa sekä yläilmakehään jäänyt suuri tuhkapilvi. Itse vedenpaisumus loppui siihen, kun nämä käsittämättömän suuret vesimassat siirtyivät maapallon planetaaristen ilmiöiden seurauksena pohjoiselle ja eteläiselle napakalotille. Siellä taas vallitsi arktinen jääkausi-ilmasto ja lähes kaikki vesi jäätyi. Loput vedenpaisumuksen ajan vesimassat sitoutuivat moniin kivi- ja mineraalilajeihin sekä osa vesistä palasi ilmakehään pilviksi.

Vedenpaisumuksen aikaiset suuret vesimassat sekä mutavellimassat peittivät monilla alueilla kasvaneet suuret metsät alleen. Biomassaa jäi suurin määrin elottoman maa- ja mineraaliaineksen alle. Näiden kerrostumien päälle jäi vielä hedelmällistä liejua, johon alkoi vedenpaisumuksen jälkeen kasvaa uusia metsiä sekä heinäaroja. Maan ja meren pohjan alle kuitenkin oli jäänyt suureen paineeseen valtavia määriä biomassaa. Tästä biomassasta muodostuivat kovassa paineessa kaikki maailman kivihiili-, maakaasu- ja maaöljykerääntymät.

Samoihin aikoihin, kun vedenpaisumus kohtasi maapalloa, alkoivat mannerlaatat olla muodostuneita. Hyvin pian - noin 100-500 vuoden kuluttua vedenpaisumuksesta - suuri alkumanner hajosi lopullisesti useisiin pienempiin mantereisiin. Alkumantereen jakautuminen hyvin nykyisen kaltaisiin mantereisiin tapahtui erittäin nopeasti ja sen seurauksena esimerkiksi suurin osa vielä vedenpaisumuksesta selvinneistä dinosauruksista kuoli sukupuuttoon.

Nooan arkissa olleet eläimet ehtivät juuri levittäytyä kaikkialle maailmaan ennen kuin suuri alkumanner repesi nykyisen kaltaisiksi mantereiksi. Lihansyöjille ja raadonsyöjille olikin ravintoa runsaasti kaikkialla maailmassa, koska maapallo oli tulvillaan ihmis- ja eläinruumiita sekä vasta kuolleita kasveja. Petodinosaurukset lisääntyivätkin suuressa määrin, mutta kasveja syövät dinosaurukset eivät monet enää kestäneet muuttuneita ilmasto-oloja.

Lintujen ja nisäkkäiden maailmanvaltaus alkoikin vedenpaisumuksen jälkeen. Oli niitä ollut toki runsaasti ennen tätä tuhotulvaakin, mutta vedenpaisumusta edeltävänä aikana hirmuliskot olivat olleet todella yleisiä kaikkialla maapallolla. Vedenpaisumuksen jälkeinen viileä ja vähemmän kostea ilmasto ei kuitenkaan esim. kannatellut suuria kasvinsyöjiä kuten Diplodocuksia ja Apatosauruksia. Niille ei myöskään ollut tarpeeksi ravintoa, koska kasveja oli nyt paljon vähemmän kuin paratiisi-ilmaston aikana.

Lihansyömisestä tuli yleinen tapa selviytyä hengissä, koska lihaa oli kyllä tarjolla kaikille yllin kyllin. Myös ihmisistä tuli tuolloin lihaa syöviä - aina vedenpaisumukseen astihan ihmiset olivat olleet vegaaneja. Luonnon tasapainokaan ei ollut enää täydellinen kuten ennen tuhotulvaa vaan nyt luonnossa vallitsikin todellinen kilpailu lajien välillä. Ihmiset joutuivat varomaan vielä elossa olevia petohirmuliskoja kuten Allosauruksia ja Tyrannosauruksia. Niitä oli jäänyt vielä eloon päiväntasaajan seuduille, joilla ilmasto oli riittävän lämmin sekä kaikin tavoin suotuisa. Näillä alueilla ravintoakin oli riittävästi. Päiväntasaajan alueilla olikin runsaasti eläin-, lintu- ja kasvilajeja - olihan siellä parhaat olosuhteet elämälle.

Vedenpaisumuksen jälkeisessä maailmassa - noin 3500-4500 vuotta sitten - luonnon ennen polyvantit alkulajit alkoivat pilkkoutua elinympäristöjensä mukaisiin rotuihin, alalajeihin ja aina entisiä köyhempiin yksikköihin geeniperimältään. Tämän seurauksena eliöiden koko ja elinikä pienenivät suuresti. Parhaimmat mahdollisuudet selviytyä oli monipuolisesti kasveja syövillä eläimillä, keskikokoisilla petoeläimillä, kaikilla linnuilla ja ihmisillä. Ihmisetkin levisivät tuona aikana ympäri maailmaa ja samalla syntyivät suuret jokilaaksojen maanviljelyskulttuurit.

Maapallon pohjoisten ja eteläisten alueiden jääkaudet alkoivat pikku hiljaa pienentyä, kun ilmakehän tuhkapilvi laskeutui maahan vuosien saatossa. Maapallon lämpötila nousikin merkittävästi noin 2500-3500 vuotta sitten. Jääkaudet loppuivat ja Euraasia sekä Pohjois-Amerikka paljastuivat jään alta. Hiljalleen metsät levisivät myös näille alueille ja lauhkea vyöhyke syntyi. Samaan aikaan Kravun ja Kauriin kääntöpiirien välinen alue muuttui yhä kuumemmaksi ja kuivemmaksi. Tämän kuivumisen ja korkeapaineiden seurauksena viimeisetkin kasveja syöneet dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon. Myös petodinosaurukset olivat vähällä hävitä maapallolta - niitä jäikin eloon vain joillain eristyneillä seuduilla eri puolilla maailmaa.

Noin 2000-2500 vuotta sitten ilmasto alkoi muistuttaa nykyistä. Sen seurauksena esim. mammutit kuolivat lähes kaikilta levinneisyyalueiltaan sukupuuttoon - ehkä vain pieniä populaatioita jäi henkiin. Tähän aikaan tapahtui erittäin voimakasta "lajiutumista" eli polyvanttien alku- ja kantalajien pilkkoutumista monenlaisiin toisistaan poikkeaviin rotuihin ja alalajeihin. "Uusia lajeja" siis syntyi, mutta ei ainoatakaan uutta perusryhmää. Todellisuudessa mitään uutta informaatiota ei siis syntynyt vaan monien eliöiden geeniperimän rikkaus vain väheni romahduksen omaisesti.

Muutamat harvat petodinosauruslajit sinnittelivät vaikeissa olosuhteissa eristyneillä alueilla, joilla ei pääosin ollut ihmisväestöä. Tosin yksittäisiä minimaalisen pieniä populaatioita esiintyi myös ihmisten läheisyydessä. Näitä petohirmuliskoja kutsuttiin useimmiten lohikäärmeiksi. Ne kuolivat sukupuuttoon viimeistään 1400-1800 -luvuilla, kun ilmasto viileni niille liikaa joksikin ajaksi. Samalla aikaa eri puolilla maailman valtameriä eli vielä joitain harvoja kala- ja joutsenliskojalajien jäännepopulaatioita. Hetula- ja hammasvalaat sekä hait kuitenkin syrjäyttivät lähes lopullisesti nämä pääasiassa lämpimämpiin vesiin tottuneet matelijat. Suurin osa näistä jäännelajeista kuolikin sukupuuttoon viimeistään 1400-1800 -luvuilla.

Viimeisten 200 vuoden aikana on lähes varmasti elänyt vielä muutamia kala- ja joutsenliskoyksilöitä. Näistä esimerkkinä ovat mm. Tyyneltä valtamereltä 1970-luvulla löydetty erittäin hyvin säilynyt joutsenliskon ruho. Sen on täytynyt olla elossa viimeisen 200 vuoden aikana, koska muuten se ei olisi mitenkään voinut säilyä noin hyväkuntoisena. Myös muualla suurilla valtamerillä tai syvillä sisäjärvillä on saattanut olla elossa joitain kala- ja joutsenliskojen viimeisiä yksilöitä, mutta muista yksilöistä ei luultavimmin ole tieteellisesti pätevää tietoa. Kaikki viimeisetkin kala- ja joutsenliskot kuolivat sukupuuttoon viimeistään 1900-luvun alkupuolella; tuskin niitä enää nimittäin missään on.

Suuri sukupuuttoonkuolemisaalto 1900-luvulta 2000-luvulle on selkeä osoitus siitä, että "lajiutumisen" seurauksena lajien geeniperimän rikkaus karsiutuu ja sopeutumismahdollisuudet pienenevät suuresti. Varsinkin ihmisten aiheuttaman salametsästyksen ja metsien liikahakkuun takia eliölajien populaatiot ovat joutuneet eristyneille saarekkeille. Niissä eristyneet ja isoloituneet populaatiot eivät ole kehittyneet uusiksi lajeiksi vaan ovat entisestään huonontuneet sopeutumiskyvyltään. Niiden geeniperimä on kuihtunut ja kehitys on siis mennyt radikaalisti alaspäin. Mitään uutta ei ole siis kehittynyt vaan entinenkin hyvä on katoamassa. Nykyisin "uusien lajien", alalajien ja rotujen syntyminen onkin erittäin yleistä, koska geeniperimä hajautuu moniin eri suuntiin eri populaatioissa. Nyt elämme siis aikaa, jolloin luonto on menossa aina vain kohti huonompaa suuntaa. Tämä puhuu siis raamatullisen luomiskäsityksen tieteellisestä totuudellisuudesta.

 

5. Miksi luomiskäsitys on niin tärkeä?

Raamatullisen luomiskäsityksen vaaliminen ja esillä pitäminen on erittäin tärkeää, että nykyajan ihmiset voivat saada tieteellistä tietoa, joka vastaa heidän omaa maailmankatsomustaan. Sitä paitsi ei ole mitään järkeä uskoa sokeasti evoluutioon, koska sen tieteellinen pätevyys on romahtamispisteessä. Luomiskäsityksen esittämät ja ylläpitämät ajatukset maailman, luonnon ja ihmisen synnystä sen sijaan ovat koko ajan osoittuneet vain todellisemmiksi ja lopulta ainoiksi mahdollisiksi maailman ja luonnonhistorian selitysmalleiksi. On siis viisasta puhua ja kertoa sitä, mikä on totta - eli raamatullista luomista.

Sitä paitsi koko kristinusko olisi ihan yhtä tyhjän kanssa, jos luominen ei olisi todellinen tapahtuma historiassamme. Luominen kuuluu nimittäin olennaisesti koko Raamatun ilmoitukseen. Jos me haluamme uskoa Raamattuun, on meidän uskottava myös raamatulliseen luomiseen. Ei ole myöskään kannattavaa uskoa käsityksiin, joiden mukaan Jumala on luonut kaiken evoluution kautta. Se on täysin vastoin Raamatun ilmoitusta ja koko kristinuskon ajatusmaailmaa. Sitä paitsi sellainen käsitys on tieteellisestikin epäpätevä, koska tiede ei voi todistaa aukottomasti ja riittävästi evoluutiotateoriaa.

Nyt onkin siis aika nostaa raamatullinen luomiskäsitys tieteellisine perusteineen kaikkien ulottuville, että jokainen voisi itsekseen pohtia aihetta "Evoluutio vai luominen". Sitten kaikki, jotka puoluettomasti ja kriittisesti arvioiden, vertailevat raamatullista luomiskäsitystä ja evoluutioteoriaa voivat päästä selvyyteen totuudesta. Kumpi on siis totta? Onko se Raamatullinen luomismalli vai ateistinen evoluutiomalli? Nyt on sinun vuorosi ottaa kantaa asiaan!

 

Lisää aiheesta:

            Luominen-lehti; Luominen-kustannus; 1., 2. ja 3. lehti 2006-2007

Taustaa kehitysopin kulisseista; Kimmo Pälikkö; 2004

Dinosaurusten arvoitus ja Raamattu; Pekka Reinikainen; 2003

Älykkään suunnitelman idea; William A. Dembski, Matti Leisola; 1999, 2002

Evoluutio - kriittinen analyysi; S. Scherer, R. Junker, Matti Leisola; 2000

Taustaa tekijänoikeudesta maailmaan; Kimmo Pälikkö, Markku Särelä; 1999

Unohdettu Genesis; Pekka Reinikainen; 1994

Evoluution romahdus; S. M. Huse; 1983, 1993

Kehitysoppi ja Raamatun arvovalta; Sylvia Baker, Pekka Reinikainen; 1990

Evoluutio - tieteen harha-askel?; Mikko Tuuliranta; 1989

Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota; A.E. Wilder Smith; 1981

 


© Miika Halonen

©2017 layout122 - suntuubi.com